Kylymä

Meillä myrsky toi talven. Tai talven meille, mutta ehkä teille muille se olisi kiva syksyinen sää. Lehdet putosi puusta yhdessä yössä. Minusta tuntuu, että olen jo syvä jäässä. En pysty ymmärtämään miten olen ikinä selvinnyt Suomen talvista. Kai minun veri on ohentunut nopeasti täällä olessa, koska vähäinenkin kylmyys saa minun luut tutisemaan.

Joulu alkaa olemaan ovella ja tämä on ensimmäinen Joulu omassa kotona ihan oman perheen kesken. Haluaisin aloittaa joitain Jouluperinteitä. Olisi kiva kuulla teidän Jouluperinteistä!! Olkaa kilttejä ja jakakaa muutamia:) Oikein hyvää Joulun odotusta sinne koto Suomeen!!

En vaihtais päivääkään

Tänään aamulla kaappasin mun vanhan iPod nanon mukaan ja lähdin juoksulenkille. Täällä on ilmat alkaneet hieman viilenemään, mutta aurinko se vaan jaksaa aina paistaa. Kesken juoksun rupesi soimaan tämä biisi

Latasin tämän biisin, kun intti oli loppulaisillaan. Vieläkin se saa ihon kananlihalle. Siinä juostessa katselin vuoria, johon auringon säteet osui. Tänään on kaikki täydellisesti! Enkä vaihtais päivääkään. Vaikka nuori olenkin niin kaikkea sitä on tullu tehtyä ja nähtyä. On asioita, joita kadun ja tekisin toisin, jos voisin, mutta silti en vaihtais päivääkään. Jokaikinen retki on muokannut minusta tällaisen mitä olen tänään. Olen niin kiitollinen kaikista niistä hienoista ihmisistä, joihin mulla on ollut mahdollisuus tutustua. En välillä voi uskoa, kuinka onnekas olen! Ja onnea on esimerkiksi se kun Michael tulee töistä kotiin tai kun Calvinin hymy ulottuu korvasta korvaan tai kun vanha hyvä ystävä ilmestyy skypen kameralle. En pysty kaikkia ajatuksia sanoiksi pukemaan, mutta se onni täyttää mun sydämmen joka kohdan. 

Mä toivoisin, että teillä jokaisella olisi jokin asia, mikä tekee teille saman kun tämä biisi minulle.

Hyvää syksyä!

Minä ajattelin, että seuraavat postaukset olisivat meidän kodista, mutta toisin kävi. Ei me oikeen saada tätä valmiiksi. Eli vielä saatte odottaa. Ollaan oltu kovin kiireisiä. Michael ehti jo sanoakkin, että eikö olisi jo aika päivittää blogia. Mietin, että mistä kirjoittaisin ja yksi aihe on ainakin sellainen mistä jaksan AINA kirjottaa. Aihe ei varmaan ole kenellekkään yllätys nimittän se on Calvin. 

Calvin kävi 9kk lääkäritarkastuksessa ja kovasti on poju kasvanu. Kymmenen kiloa oli painoaki jo kertyny. Calvinin lääkäri kertoi, että Calvin on 90% pidempi ja 75% painavampi kuin muut saman ikäiset lapset. Ruoka-aikana ollaan oltu siis kotona. Ja liekkö vanhemmilta jotain periny. 

Tässä iltapuuroa pojalle syötin ja tein jätti satsin puuroa. Calvinhan syö aina niin paljon kun vaan annan ruokaa. Veikkaan, että monikaan ei ois jaksanu syödä sitä määrää mitä Calvin söi puuroa. Tuli mieleen tällainen juttu menneisyydestä, että minulla on sellainen muistikuva, että hoitotäti on sanonut minua pohjattomaksi kaivoksi. Johtuisikohan juuri tästä hyvästä ruokahalusta. Mahdollisesti on siis tämän äidiltänsä perinyt. 

Täällä kovasti jo läpsytellään käsiä yhteen ja kävellään sohvaa ja seiniä pitkin. Siis Calvin osaa tämän kaiken. Itsehän olen sen jo hetken osannut :D Kello alkaa olemaan paljon, joten alkaa tulemaan vaikka ja minkälaista juttua. Minä kovasti jankkaan Calvinille mama sanaa, että se olisi ensimmäinen sana. Grandma kertoi, että jos lapsi sanoo ensin isän nimen, niin toinen lapsi tulee olemaan poika ja taas jos äiti, niin sitten tyttö. MAMA!

Tänään tapahtui hassu juttu. Calvinillä oli pylly hieman punaisena, joten päätin antaa pojalle hieman ilmakylpyjä ja en laittanut vaippaa ollenkaa. T-paita vaan päällä Calvin iloisesti kuljeskeli ympäriinsä. Yhtäkkiä ovikello soi. Muutama naapurin mies oli oven takana. Siinä hetki juteltiin ja jotenki tuntui, että ne katsoo Calviniä ihmeissään. Minä pietän Calviniä sylissä ja koitan peittää sen paljaan pyllyn. Sitten koitan selittää hyvin fiksusti näistä äidiltäni oppimista ilmakylvyistä. Pitävät varmaan kaikkia suomalaisia nyt hulluina :D 

Lopuksi tällainen hieno pipo kuva. Ihan vain sen takia, että meilläkin on alkanut viilenee. Nykyään on päivisin lämpöä +30-35. Jännä miten kuuman kesän jälkeen tämä tuntuu, että ihana ku on vähä viilentyny. Saa nähä miten me pärjätään kylmässä. Kovasti terveisiä kaikille!!

Calvin sydän Dino

I walking with my friendly dinosaurus

Uusi koti ja uudet kujeet

On paljon ihmisiä, joita haluaisin kutsua kotiini. Pitkän välimatkan takia tiedän, ettei monikaan tule ikinä näkemään kotiani livenä. Ajattelin tehdä teille päivityksen kodistani. Tai oikeastaan monta päivitystä, koska sisustetaan koti huone huoneelta. En viitsi laittaa kuvia tyhjistä huoneista. Meidän koti on paritalo ja asunnot ovat kiinni toisistaan autotalleista. Meidän onneksemme saimme kulmatontin, joka tarkoittaa hieman enemmän nurmikkotilaa. 

Pohjapiirrustus

  
Ensimmäisenä projektina oli meidän oma makuuhuone. Meillä oli siis sänky ja Michaelin yöpöytä. Niillä pääsee jo pitkälle, mutta ollaan pidetty silmät auki ja käyty myös etsimässä tavaraa. Niin kuin piirrustuksesta näkyy niin meidän makuuhuoneen(Bed 1) yhteydessä on oma vaatekomero, vessa ja amme. Minä ainakin pidän tästä ratkaisusta kovasti! Jotenki kaikki on lähettyvillä kätevästi. Tällainen ratkaisu on Amerikassa melko tyypillinen kun puhutaan ns. masterbedroomista. Meidän huoneesta pääsee myös pienelle aidatulle takapihalle. Sinne pääsee myös talon sivusta ja autotallin kautta. Tässä sitten kuvina mitä ollaan tähän mennessä saatu aikaan. 

Valittiin makuuhuoneeseen tällainen tummapuu + kynttilä teema. 

Sänky - Tykkään! ps. siinä on hyvä nukkua!

Minun yöpöytä. Tässä on melkoinen löytö!
Ihastuin siihen ensisilmäyksellä

Huom. ihana "filmitähti-valo"! Vastapäätä on vaatekomero

Joka näyttää tältä

Elikkä kuvan vas. puolelle jää lavuaari ja oik. puolelle vaatekomero.
Edessä näkyy kylpy ja heti kulman takana ite toilet.

Tällainen on siis meidän makuuhuone. Seinät ovat vielä tyhjinä tauluista, mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa ala seinille ilmestyä. En tiedä mitä mieltä olette minun yöpöydästä, mutta minusta se saa ansaitsemansa huomion tumman puhuvien huonekalujen joukossa.  Toivottavasti nautitte makuhuone kierroksesta yhtä paljon kun minä nautin itse makuuhuoneesta :) 

Home Sweet Home

Tiedättekö mitä tässä kuvassa on?

Meidän uuden vuokrakämpän kotiavaimet! 

Aivan uskomaton fiilis!

Tätä ollaan odotettu ja nyt se odotus palkitaan. Ollaan hyvin onnekkaita, että päästiin sinne asumaan mihin haettiin. Nyt alkaakin kova tavaroiden metsästys. Meiltä löytyy Calvinin tarvikkeet, sänky, keittiönpöytä ja se onkin siinä. Enää tarvitaan KAIKKI! Muutaman kuukauden istutaan lattialla ja syödään nuudeleita, mutta empä voisi olla onnellisempi. 

On ollut todella haastavaa ja opettavaa asua miehen mummon luona. Olen asunnut aiemmin omillani nelisen vuotta ja toisen nurkkiin muuttaminen on ollut melkoinen muutos. Varsinkin kun muuttaa toiseen maahan ja pienen lapsen kanssa. Hyvin ollaan selvitty ja perherauhakin on vielä tallessa!

Tästä lähdetään nyt rakentamaan omaa pesää mahtavilla fiiliksillä

Täällä hiki virtaa

Perjantai iltana kävin salilla hieman lenkkeilemässä.. Kuulostaa ehkä hullulle, mutta niin minä tein. Täällä on niin kuuma tällä hetkellä, että ulkona ei pahemmin tee mieli olla. Salilla on mukavin urheilla, koska sieltä löytyy ilmastointi. Koska Michael oli töissä niin päätettiin Calvinin kanssa hieman kuluttaa aikaa. Tässä pieni videopätkä.

Kaikki varmasti tietää sen maailman parhaan Dove patukan. Täältä saa niitä myös palasina pussissa. Yhdestä kääröstä tuli tällainen teksi, enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä.

HYVÄÄ ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

Asiaa

Tänään olen kiitollinen.. ..

• Michaelista, joka tekee kaikkensa perheensä eteen
• Calvinista, joka on maailman ihanin poika
• Siitä, että meidän perhe on terve ja, että meillä kaikki mitä me tarvitsemme
• Äidistä ja Pekasta, jotka ovat aina kannustaneet ja tukeneet minua valinnoissani
• Grandmasta ja hänen avuliaisuudestaan
• Kaikista siunauksista
• uusista kavereista

Opittavia asioita.. ..

• Pitäisi osata olla positiivisempi
• Pitäisi osata olla kiitollisempi
• Pitäisi oppia sisutamaan
• Pitäisi osata tehdä järkeviä ostoksia

Ollaan askeleen lähempänä omaa asuntoa, joten nyt kaikki peukut pystyyn. Ollaan nyt tehty voitavamme ja nyt se ei ole enää meidän käsissä. Toivotaan, että seuraava päivitys on meidän uudesta kodista. 

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Tämä kuva otettiin eilen kun olimme syömässä. 

Melkoinen linssilude!

Lopuksi vielä pieni videopätkä Hot Hula tanssista. Kävin eilen kokeilemassa ensimmäistä kertaa ja oli kyllä hauskaa. Haastavaa ja hiki lensi. Suosittelen! 

June - July 2011

Tässä hieman kuvia mitä me ollaan kesällä puuhattu. Olen huomannut, että Calvinin syntymän jälkeen meillä ei muuta kuvatakkaan kuin poikaa. 

(Olen lisännyt tekstin alhaalle osion, johon kaikki voivat kommentoida. 

Toivoisin, että jättäisitte jotain kommentia. Kiitos!)

Lämpöä riittää, joten tykätään käydä vilvottelemassa viileässä vedessä

Minun miehet kävivät vähän shoppailemassa 

Daddy on nyt innostunut kalastamisesta,
joten ollaan käyty useasti kalalla.
Ilman Manducaa me ei pärjättäisi.

Calvin on kovin poika syömään puuroa. 

7kk, 9kg ja 73cm = Uuden turvaistuimen hankinta

Väsynyt, mutta onnellinen

Ollaan laitettu hakemus yhteen vuokrakämppään, 

joten nyt kaikki peukut pystyyn. En voisi olla enempää innoissani!! Nyt on Sinin aika saada oma koti. Ollaan alettu hankkia tavaraa, mitä tarvitaan omaan kotiin. Tykkään kierrellä kaupoissa ja etsiä kaikkea ihanaa tavaraa ja sitähän kyllä löytyy. Kumpa minulta löytyisi se silmä sisustaa. Minulla on yksi iso ongelma. Yleensä kun miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa mitkä värit tulee asuntoon ja minkälaisia sisustus juttuja ostetaan, niin meidän Michaelilla on liikaa mielipiteitä. EI EI EI! Minä haluaisin sisustaa koko asunnon, mutta kun Michael haluaa kanssa. Saa nähdä tuleeko meidän kodista ihanan kodikas lempeillä väreillä vai eläinten hautausmaa = täytettyjä eläimiä! HYI!

HaMMaS

Michael puhui muutama päivä sitten kaupassa, että Calvinin hammas tuntuu ihan hauen hampaalta ja jotenkin en kiinnittänyt huomiota mitä hän sanoi. Seuraavana aamulla hain Calvinin meidän viereen ja hän siinä hymyili entiseen tapaan.

Leveän hymyn sijasta minun katseeni kiinnittyi hampaaseen, joka oli juuri puhjennut!!

Minä siinä sitten hihkuin Michaelille, että kato kato ja hän siinä vieressä, että minähän sanoin eilen siitä kaupassa. Teki mieli lyödä luunapilla toista, että no oisit hehkuttanut nyt kunnolla.

En tiedä mitä te olette mieltä, mutta minusta hän on tässä kuvassa aivan äitinsä näköinen. Ainakin hymy on ihan identtinen.

Calvin, meidän perheen hurjapää

Voi tätä vauhdin hurmaa

Calvin oli päikkäreillä, joten äiti päätti hieman askarella. Jeeppi on rakennettu Huggies pahvilaatikosta. Teippasin paperit sivuille, johon maalasin sitten hienot kuvat. Maalaamiseen käytin sormivärejä ja pensselinä toimi meikkisivellin. Tällainen on tulos. Minulla on vielä opeteltavaa, mutta ehkä minustakin löytyy pieni askartelija. Tuotokset saattaa kylläkin näyttää ala-aste tasoisilta, mutta eipä tuo mitään :)

Oikein hyvää Juhannusta sinne Suomen perukoille! Olkaahan ihmiset kunnolla ja pysykää kaukana vesiltä!

Isänpäivä!

Tänään Amerikassa vietetään Isänpäivää!! Meillä on vietetty Isänpäivä viikonloppua ja olen hieman yrittänyt hemmotella Michaelia :) Haluan sanoa muutaman sanan Michaelista näin Isänpäivän kunniaksi. 

En ole ikinä tavannut miestä niin kuin hän on. Olen maailman onnekkain! Myös Calvin on maailman onnekkain, koska hänellä on paras isä! Michael todella epäitsekäs ihminen. Hän ajattelee aina ensin minun ja Calvinin parasta. Hän on todellinen perhemies. Hän rakastaan viettää aikaa perheensä kanssa.  Hänenlaistaan persoonaa saa etsiä. Hän tekee kaikkensa perheensä eteen. En voi kyllä muuta sanoa kuin, että Michael on .. .. .. 

p.s I love you daddy!!

Kun lähdimme Suomesta, meillä oli mukanaan muutama matkalaukku, jotka olivat vaatteilla ja muutamilla tavaroilla täytettyjä. Kun muutimme Oulusta Kemiin väliaikaisesti jouduimme jo silloin varastoimaan kaiken omaisuutemme. Muuttopäivänä oli ihan perinnönjako olo, koska annoimme joitakin tavaroita perheillemme. Loput jätimme varastoon odottamaan päivää, jolloin meidän unelma täyttyisi siitä, että meillä olisi myös asunto Suomessa. Voin kertoa, että ei ole helppoa muuttaa pelkän muutaman matkalaukun kanssa ja jättää kaikki taaksensa. Toisaalta olin innoissani, että nyt pääsen kokoamaan oman kotimme ja tavarat sinne aivan uudestaan ja nollasta. 


Nyt kun todellisuus on iskenyt niin ajatus nollasta aloittamisesta on alkanut ahdistamaan. Minä en ole mikään sisustaja. Minulla ei ole sellaista silmää kun jollakin on. Onkohan se mahdollista kouluttaa itsellensä sellainen silmä? No yksi asia missä koen olevani hyvä on yrittäminen, joten olen päättänyt yrittää. Lopputulos ei ole taattu, mutta ainakin olen yrittänyt. 


Nyt kun olen kotiäiti ja vietän suurimman osan ajastani kotona, unelmani on luoda ihana koti meidän perheelle. Haluan kodin, joka on:

-Käytönnöllinen

-Kodikas

Jokainen meistä haluaa tehdä erilaisia asioita. Jotkut haluaa matkustaa ympäri maailmaa. Jotkut haluavat hemmotella itseänsä hienoilla merkki tavaroilla. Jotkut haluavat asua jossakin, missä naapurit eivät häiritse. Minä haluan itselleni ja perheelleni kodin, jossa me kaikki viihdymme ja josta voin olla ylpeä. Ylpeydellä en tarkoita vouhottamista, vaan sitä että olen ylpeä siitä mitä minä olen luonut. 

OMA KOTI KULLAN KALLIS

Minun unelmissani :)

Toukokuu = minun lempikuu

Ollut melkosta hässäkkää täällä meidän päässä. Ensi appiukko tuli käymään, jonka seurauksena hän vei Michaelin mukanansa Suomeen tekemään työjuttuja. Vein heidät Las Vegasiin, josta he lensivät ja läpsystä vaihto ja anoppi tuli samana päivänä tänne. Ollaan touhuttu vaikka ja mitä. 

Vietin ensimmäisen äitienpäivän ja vissiin on jotakin tullut oikein tehtyä, koska Michael hemmotteli minut ihan pilalle. Olen nauttinut äitienpäivänä lahjastani koko kuukauden, koska se sisälsi erilaisia hemmottelulahjakortteja. Äitienpäivä voisi olla melkeen joka päivä :) Ja niin se melkein onkin, koska minä saan nauttia äitinä olemisesta joka päivä ja poikani ja mieheni seurasta. Olen super onnekas!!

Kuun lopusta olikin sitten minun synttärit ja niitä vietimme Michaelin kanssa kahdestaan Las Vegasin hulinassa. Olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan sitten Calvinin syntymän ja olihan meillä hauskaa. Yövyimme hienossa Mandalay Bay hotellissa. Kävimme katsomassa Blue Man Group shown. Se oli kyllä todella hyvä! Sitä on todella vaikea kuvailla. Sen vaan pitää itse kokea. 

Meijän hotelli

Luxor

Hotellilta

The Venetian 

Kuvista saattaakin jo huomata mitä minä sain syntymäpäivälahjaksi. Aidot reiskat!! Ne on aivan mahtavat! Mun silmät on super herkät ja varsinkin nyt kun asutaan paikassa, jossa paistaa aurinko lähes joka päivä on mun silmät kovilla. Tämä on pitkä tarina, joten lyhennän sitä hieman. Ennen synttäreitä käytiin appiukon ja poikien kanssa Sand Hollow järvellä ajamassa vesijetillä. Minä en todellakaan ole mikään vesityyppi vaan tykkään mieluummin olla kuivalla maalla. No pitkän vikinän jälkeen Michael sai houkuteltua minut tuubin kyytiin, jolla hän veti minua. Hän lupasi olla hukuttamatta minua, MUTTA TOISIN KÄVI! Vesihirviö hyökkäs kesken ajelun ja upotti minut ja vei minun aurinkolasit. Olin siis todella niiden tarpeessa ja kuinka ollakkaan sain sitten ne synttärilahjaksi. 

Anteeksi jos teksti on kovin sekavaa. Minulla on kovasti ajatuksia mistä kirjoittaa ja piti nyt jostakin aloittaa. Toivottavasti kesä on rantautunut Suomeenkin pitkän talven jälkeen. Paljon onnea kaikille valmistuneille ja ylioppilaille! Yksi etappi takana ja monta mahtavaa edessä!

"As you look ahead to where you´re going, 

take the time to appreciate where you´ve been and to enjoy where you are,

 right here, right now."

Long time, No see:)

Toukokuu on jo pitkalla. Oli Aitienpaiva. Kai olen jotain tehnyt oikein tai sitten Michaelilla on jotain omatunnon paalla kun sain aitienpaiva lahjaksi ison kori kaikkea hemmottelutavaraa. Minulla on kylla sitten ihana mies. Han tietaa mita mina tarvitsen. Appiukko tuli kaymaan Suomesta, joten elama oli melkosta menoa. Sitten se lahti Michael mukanaan Suomeen painaan duunia Oulun eramessuille. Minulla on sitten maailman ahkerin mies. Han tekee kaikkensa perheensa eteen. Nyt olenkin jo niin ikavissani, etta han saisi jo tulla nopeasti kotiin. Rakastan meidan pienen perheen arkea! (Jos joku ei ole viela huomannut, niin kirjoittelen taalla poytakoneella, jossa ei ole a ja o:ta, joten tekstin lukeminen saattaa olla hieman outoa :D). No nyt kun Michael on pois niin olen voinut tilata Netflixin kautta kaikkia ihania homppaleffoja ja voi mahoton... JUSTIN BIEBER - NEVER SAY NEVER, STOLE MY HEART! Han on aivan uskomattoman lahjakas poika! Suosittelen tata leffaa ihan kaiken ikaisille. Siina on paljon enemman sanomaa, kuin voisi uskoa. 

Kavin kampaajalla toissa paivana ja voi, etta han teki hyvaa tyota. Astuin sisaan liikkeeseen ja taytin yhden paperin, jonka he pyysivat. Vein sen tiskille ja mies tiskilla sanoi, etta tannepain. Mina ihan saikahdin, etta mitah. Noh (nykyisin hiljaisena ja ujona Suomalaisena) mina seurasin kiltisti perassa. Minun kampaajani ovat aina olleet naisia. Mina sitten selittelin mita haluaisin ja han kasitti kaiken juuri oikein. Siina han sitten taikoi minun hiuksistani aivan ihanat! Hauskinta, etta te varmaan nyt kuvitteletta, etta han on sellainen feminiininen, MUTTA eipa ollukkaan. Naytti enemman sellaiselta vapaaottelijalta.Varjasin siis hiukset ja annoin hanelle vapaat kadet leikata hiukset. Tassa hieman kuvaa lopputuloksesta. Pahoittelen huono kuvalaatua.

Noh selvastikkin jotakin tapahtui kampaajan jalkeen. Tiedatteko kun lapsen saannin jalkeen tuntuu, etta hyi kun on iso ja ruma. Sitten kun kannat viela turvakaukaloa, niin varmasti kaikki miespuoliset valttaa katsomassa, vaikka olisivatkin ennen saattaneet katsoa. Noh nyt kun olin kaupassa valitsemassa vesimeloa ja koitin koputella ja kuunnella kuulostavatko ne hyvalta. Niin heti jostakin viereenki singahti poika ja kyseli tarvisinko apua hyvan vesimelonin hankinnassa. Noh annoin hanen auttaa ja sen jalkeen han sitten jatkoi matkaansa. Menin toiselle hedelmahyllylle valitsemaan Cantalopea ja taas jostakin singahti poika ja kyseli tarvitsenko apua. Eli selvastikki uudella tukallani oli jotakin vaikutusta asiaan. Ja viela meikkiosastolla nainen kyseli mielipidetta, koska olen vaaleahiuksinen. MELKONEN TUKKA MULLA, VAI MITA :D 

Calvin taas kasvaa ja vissiin daddyn lahto Suomeen vaikutti meidan poikaan silla tavalla, etta poika lopetti nukkumasta oisin. Calvin heraa vahan valia ja rupee itkemaan jos lasken hanet takaisin sankyynsa. Joten yot meilla menee miten sattuu ja sitten kun aamu koittaa, niin nain makeasti han nukkuu maman vieressa.

Calvinilla oli taman kuun alussa laakari aika. Taas saatiin hirmusesti rokotteita, mutta ei ollu poika moksiskaan. Pienen kyyneleen pyoraytti, etta saisi enemman huomiota mamalta ja daddylta. 

Calvin 5kk, 8200g, 71cm.

 

 Calvin on jo niin iso poika, etta istuu niin kuin iso pojat rattaissa. On hanellakin mukavampi katsella mita edessa tapahtuu kuin pelkkia maman kasvoja. Niin kuin kuvasta nakyy niin voiko olla kivempaa kun miltein joka paivaiset vaunulenkit uudesta kuvakulmasta.

Minun tarina

Haluaisin hieman kertoa minusta sellaista, mitä kaikki eivät välttämättä minusta tiedä. Siitä on nyt melkein kaksi vuotta kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen eli mormoni. Kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät minun kääntyneen ja ole erittäin onnekas, että kaikki ovat tukeneet minua päätöksessäni. En ole ehkä aiemmin ollut tarpeeksi rohkea kertoakseni tästä hienosta asiasta mikä minulle on tapahtunut, mutta nyt olen tarpeeksi rohkea ja vahva tekemään sen.

Voisin sanoa, että kaikki alkoi siitä kun tapasin Michaelin Joulukuussa 2008. Hän on ollut aina jäsen ja tietenkin häneen tutustuttani sain kysellä hänestä ja esimerkiksi uskonnosta mihin hän kuuluu. Se oli minun ensi kosketus. Michael ei oikeastaan ikinä itse kertonut uskonnosta, vaan vastaili kysymyksiini. Michael omalla rohkeudella herätti mielenkiintoa minussa. Suomessa suurin osa väestöstä on luterilaisia, joten eri uskontokunnat ovat heti uskovaisia. Jos minulta joku kysyy olenko uskovainen, vastaan heti että en, koska minusta sana uskovainen tarkoittaa, jotenki hihhulia.

Michaelin vanhempien luona oli jotakin erikoista, mutta en oikein osannut selittää mikä se oli. Siellä oli vain hyvä ja turvallinen olla. Halusin hieman selvittää asioita, joten pyysin lähetyssaarnaajia kertomaan minulle enemmän uskonnosta. Pidin heti alussa tärkeänä, että Michael ei ollut mukana, koska halusin tehdä tämän kaiken yksin ja kokea miltä se minusta tuntuu. Olin jo tuolloin ihastunut Michaeliin, joten pelkäsin, että nämä tunteet vaikuttavat ajatuksiini. Lähetyssaarnaajat kävivät luonani kerran viikossa, jolloin juttelimme heidän uskonnostaan ja kaikesta siihen liittyvästä. Aloin lukemaan mormonin kirjaa. On vaikea kuvailla tunteita, mitä kirjan lukeminen herätti. Tiesin vain sydämmessäni sen kaiken olevan totta. Palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen ja tiesin, että haluan mennä kasteelle. Lopullinen niitti päätökseeni oli kun yksi kirkon jäsen kertoi, että jos tuntuu kuukauden päästä ettei kiinnosta niin lähetä vaikka kirje, että eroat kirkosta ja sinua ei tule sen jälkeen kukaan ahdistelemaan. Tiesin vain, että nyt on minun vuoroni ottaa askel elämässäni eteenpäin, joka on varmasti hieman erilainen kuin yleensä. Vähän kuin askel tuntemattomaan. On paljon asioita, mitä opin vielä tänäkin päivänä ja silloin piti vain olla rohkea ja ottaa se askel. Enkä ole päivääkään katunut. Olen hyvin onnekas ja saan olla todella kiitollinen, että olen löytänyt uskontoni. On helpottavaa tietää mistä on tullut ja mihin on menossa. Kaikella on joku tarkoitus. Meillä on valinnan vapaus ja itse teemme päätöksemme ja kärsimme seuraukset. Rakastan sitä tunnetta, minkä uskontoni tuo minulle. Minulla on vain lämmin ja turvallinen olo.

Minä en tuomitse ketään ja minä myös toivon, ettei kukaan tuomitse minua. Minulla on syyni miksi en ole kaikille kertonut kääntymyksestäni. Suurin syy on siihen, että haluan ihmisten näkevän, että olen ihan sama ihminen kuin ennenkin. Olen ehkä hieman kypsempi kuin aiemmin, mutta en ole mikään hihhuli. Jos joku haluaa minulta kysyä jotakin, niin olen valmis vastaamaan. Toivottavasti osasin edes hieman kertoa tätä minun tarinaa. Voi hyvinkin olla, että näillä kirjottajan taidoilla teksti on epäselvää :D

Suomessa kirkon jäseniä on noin 5000. Ympäri maailmaa kirkon jäseniä on yli 14miljoonaa. Jos nyt vain oikein muistan nuo lukemat.

http://www.mormonit.fi/
http://mormonit.fi/tietoja-kirkosta/mormonin-kirja-voimanlaehteenae.html

Ruoka-aika

RUOKA-AIKA

Niin kuin kuvasta näkyy meillä on poika jo valmiina tosi toimii. Kokosin syöttötuolin ja siitä tuli heti meidän lemppari ja se toimii tosi hyvin. Selkänojan saa puoli-istuvaan asentoon, joten ei tule pojalle rastusta selkään. Nyt kun laitan Calvinin syöttötuoliin niin hän automaattisesti tietää, että nyt on ruoka-aika. 

Voiko enää valmiimpaa kaveria olla - "nyt mama sitä ruokaa"

Olen alkanut todella kiinnostua Calvinin ruoan tekemisestä. Teen siis itse hänen soseet. Ostin kirjan ja olen myös netistä opiskellut hieman soseiden tekoa ja niihin liittyviä juttuja. Olen myös alkanut suosimaan luomua. Kaikki ruoat mitä Calvinille tarjoa on luomua. Jotenkin nykypäivänä jokaiseen purkkiin lisätään säilöntä- ja lisäaineita ja vihanneksiin ja hedelmiin kemikaalisia myrkkyjä. Luomu elintarvikkeet ovat ehkä hieman kalliimpia, mutta panostan mieluummin siihen mitä poika panee suustaan alas ja ostan hänen vaatteet kirppareilta. Minun mielestä näin pysyy hyvin budjetti kasassa. Jokainen tallaa tavallansa :) Täällä ainakin kirppareilta tekee todella mahtavia löytöjä. Se vaan vaatii aikaa, mutta minä ainakin tykkään kiertää, katsella ja etsiä löytöjä! Kylläpäs taas mentiin asiasta kolmanteen. 

Kirja minkä ostin on todella hyvä ja olen edennyt ihan sen suosittelemalla tavalla. Eli ollaan ihan aluksi aloitettu alkusoseilla. Näihin kuuluu mm. porkkana, banaani, avokado, herneet jne. Yhtä sosetta maistellaan vähintään 4päivän ajan, jolloin nähdään mahdolliset allergiset reaktiot. Tämän jälkeen edetään seuraavaan soseeseen. Annetaan vauvan kokeilla erilaisia makuja ja nautitaan yhdessä uusista ruokailuhetkistä. Vasta vähän myöhemmin siirrytään yhdistelmiin.

Me ollaan nyt maisteltu porkkanaa. Calvin tykkäsi siitä. Seuraavaksi oli vuorossa banaani ja se aiheutti yllättäen hieman ihmeellisen nyrpeän ilmeen Calvinin kasvoille. Hieman totuteltua sekin alkoi maistua hyvin. Kolmantena meillä oli vuorossa avokado. Pojan ilme oli niin hauska. Ei tykännyt sitten yhtään!! Todella nyrpeä ilme. Puski sosetta ulos suusta ja yökki. Muutaman lusikallisen sain menemään, jonka jälkeen lopettaa kiusaamasta toista. Siirryimme sitten suoraan butternut squashiin. Tämä maistui pojalle hyvin. Muuta ei ollakkaan ehditty vielä maistella. Iltaisin syödään sitten hieman riisipuuroa tai kaurapuuroa. Kaikki ruokajuttuja maistellaan ihan muutaman ruokalusikallisen verran, koska mamma on vielä se ykkösruoka meillä. 

Tällainen tuli hankittua Calvinilla. Kaikkea ne keksii :) Ollaan muutaman kerran kokeiltu ja toimii oikein hyvin. Banaania olen sen sisälle laittanut. En jostain ihme syystä saanu kuvaa ladattua.

http://www.munchkin.com/products/detail.html?pID=37

Annan Calvinin sanoa viimeiset sanat. Olkaa hyvät ja nauttikaa!! 

Calvin 4kk!

Tämä on ihan mahdotonta kuinka aika menee niin nopeaa!! Calvin kasvaa ihan silmissä. Voisin kuvata Calvinia kokoajan, koska se on niin vekkuli. Toisaalta niin kuin kaikki vanhemmat tiedämme niin oma lapsi on maailman ihanin, mutta muille se on vaan kuolaava vauva :D Tänään Calvin oli jotenki super hyvällä tuulella ja ennen nukkumaan menoa leikki jumperoolla super pitkään.

Tässä meidän komistus, CK

Jumperoolla leikkiessä Calvin alkoi yhtäkkiä "mussuttamaan". Olihan se hauskaa katsottavaa, joten kuvasin pienen pätkän myös teille katsottavaksi. Käytiin tänään myös uimassa koko perheellä. En tiiä mihin ruuhka aikaan mentiin, mutta uimahallissa oli melkonen meno. Ja voin sanoa, että kun itse aiemmin katseli vauvauinnissa käyviä äitejä ja kuinka hienosti ne suoriutu kaikista mm. suihkusta, pukemisesta jne niin sitä ajatteli, että ompan kätevää ja helppoa. Voin kertoa ettei se ole!! En ole vielä kertaakaan raskinut käydä itse kunnon suihkussa uinnin jälkeen vaan suihkutan, kuivaan ja laitan Calvinin valmiiksi ja sitten ollaanki jo menossa kotiin. Onneksi pikku kaveri yleensä väsähtää heti uinnin jälkeen niin saa mamakin käydä pesemässä kloorivedet iholta ja tukasta. Silti se kaikki vaiva on sen arvoista kun näkee Calvinin nauttivan. 

Calvin sai tänään 4kk lahjaksi syöttötuolin!! Ja vastaan jo kaikille ihmettelijöille, että ei meillä istuta vielä! Ostin sellaisen syöttötuolin, josta saa selkänojaa säädettyä, ettei vauvan tarvi olla täysin istuma asennossa. Olen jo jonkun ajan halunnut syöttötuolia, että on keittiössä paikka missä Calvin voi olla kun mama kokkailee (lue, lämmittää valmisruokia). Olen myös halunnut Calvinin osallistuvan meidän perheen yhteisiin ruokailuhetkiin. Voin kertoa, että on hieman haastavaa syödä vauva sylissä. Calvinin tukasta pysty sen jälkeen näkemään päivän menun. Pitkään etsin ja opiskelin netissä, mikä olisi hyvä syöttötuoli meille ja päädyin graco 4 in 1, blossom high chair. Halusin hyvä laatuisen, jolla olisi pitkä käyttöikä. En matla odottaa kun aletaan tutustumaan kiinteisin, mutta ei ihan vielä. Tässä pieni videopätkä kyseisestä tuolista. 

En tiedä kaipaako meitä kukaan muu kuin mummot ja papat, mutta ajattelin hieman kertoa seuraavasta Suomen vierailusta. Olemme kovasti koittaneet pohtia, onko minun ja Calvinin järkeä tulla Suomeen toukokuussa. En olisi ajatellut, mutta täältä päin lennot tuohon aikaan alkaa olemaan melko suolaiset ja nyt matkustaminen ei ole ihan niin helppoa kuin pari kuukautta sitten. Nyt nautin niin kovasti siitä, kun meillä on omat rutiinit, mitä pidämme yllä joka päivä. Aikaero on todella suuri, niin mua pelottaa kovasti, että matkasta tulee liian raskas Calvinille ja mamalle. Toisaalta haluamme todella tulla, mutta on hyvin ristiriitaiset tunteet. Kohta pitäisi kumminkin tehdä ratkaisuja sen suhteen, koska liput pitää ostaa. Michaelhan on tulossa Suomeen toukokuussa, koska Oulussa on pohjois-suomen erämessut missä niitten firma (nebraska.fi) pitää puljua. 

TOP 5 RUOKAPAIKAT

Wuhuu. Minun lempiaihe!! Heh.. Nautin syömisesti, niin kuin varmasti moni muukin. Myöntäkää, jos uskallatte. Olen aina ollut enemmän makean perso kuin ruoan perso ja Michael on aina pitänyt minua hulluna kun mielummin skippaan ruoan ja syön hieman karkkia. Noh täällä ei ole läheskään yhtä hyvät karkit ja suklaat kun Suomessa!! Suomessa on maailma parhaimmat irtokarkit!! Täällä ei oikeastaan edes myydä irtokarkkia!! Hullua vai mitä! Las Vegasista löydettiin paikka, josta sai ostaa muutamia irtokarkkeja ja ne maksoivat pienen omaisuuden. Joten Suomen vierailuilla tulen käymään varmasti joka ilta makuunin irtokarkeilla!! Täällä on taas liian hyviä ja hyvän hintaisia pikaruokaloita ja ajattelin hieman listata minun omia mieltymyksiä.

#1 Cafe Rio, Meksikolaista ruokaa. Minun lempparini Pork Salad without beans. Ja kun tämän menin sanomaan, niin katsoi myyjä minua todella oudosti ja toisti sanomani - without beans?!?!?! Tämä tapahtuu joka kerta. Aina kun tulee asiakas, jolla on leimakortti täynnä niin koko henkilökunta huutaa FREE MEAL!!

#2 Five Guys, Aivan paras hampurilais- ja ranskalaisravintola! Saat itse valita joka ikisen täytteen mitä hampurilaisen väliin tulee. Five Guys:n ranskalaiset paistetaan pähkinäöljyssä, jonka pitäisi olla hieman terveellisempää. Ranskalaiset ovat aivan mahtava ja niiden kanssa saa huippua ranskalaiskastiketta!!

#3 Dominos´s Pizza, Amerikkalaista pitsaa. Ennen en perustanu oikein ns. amerikkalaisesta pitsa, joka meinaa paksupohjasta pitsaa. Nyt muutaman totuttelu kerran jälkeen olen alkanut tottumaan siihen. Vaikka kyseisestä paikasta saa myös ohut pohjaista pitsaa, niin ei se ole sama asia kuin Suomalainen ohut pohja pitsa. Pepperoni-kinkku, Kiitos :)

#4 Jimmy John´s, Gourme patonkeja! Kun heiltä tilaa, niin leivän saa tyyliin 10sekunnissa. Se on heidän mottonsa. Ja minähän en valkoista leipää syö, joten kokojyväistä minulle, kiitos!

#5 Krave, Frozen yogurt. Mitenhän minä tämän nyt kertoisin. Vähän niin kuin pehmistä, mutta ei aivan. Täällä paikassa on noin 12 eri makua, täytteitä on mm. hedelmiä, karkkeja, suklaata, keksejä, erilaisia kastikkeita. HINTA TULEE PAINON MUKAAN! On niin vaikea päättää, että tekeekö hedelmäisen vai kunnon mättösuklaan.

Tähän lopuksi pitäisi vielä varmasti lisätä, että olen ihan saman painoinen kuin aina ennenkin. Täällä itse hillintä on kaikki kaikessa :D Samahanse missä sitä asuu, jos vaan tykkää syömisestä niin aina itsensä löytää hyvistä ruokapaikoista. Älkää siis huoliko ystäväiseni! Tulette kokemaan tämän kaiken kun tulette tänne!!