Muutto Amerikkaan

Jos joku ei tiennyt niin meidän perheellä on ollut suunnitelmana muuttaa Amerikkaan. Itsekin en ole täysin uskonut siihen ennen kuin liput ostettiin. Silloin meidän suunnitelmista tuli täysin totta. Olen aina ollut vähän sitä sorttia, että minun pitää saada oikeasti nähdä asioiden taphtuvan ennen kuin uskon niiden oikeasti tapahtuvan. Saatiin mahtava diili Helsingistä Las Vegasiin. Matka meni todella hyvin ja Calvin oli kuin unelma. Ei turhia itkemisiä. Kamalinta matkassa oli kun lensimme ensimmäisen etapin Helsingistä Saksaan. Kone oli melkein täynnä suomalaisia humalassa olevia keski-ikäisiä miehiä. Siinä vaiheessa hävetti olla suomalainen. Kaikki vaihdot meni todella sujuvasti ja lahjaksi saatu kantoreppu oli todella kätevä. Calvin matkusti tyytyväisenä maman rinnalla ja mama sai kädet vapaaksi. Sitä todella tarvitsinkin, koska meillä oli mukana kuusi isoa (+20kg) matkalaukkua. Vietimmä kaksi ensimmäistä päivää Las Vegasissa, koska poikien piti hoitaa siellä työ asioita. Sieltä suuntasimme Salt Lake Cityyn, jossa pojat jatkoivat työ juttuja.  Lopulta päästiin St. Georgeen uuteen kotikaupunkiimme.

Täällä on paistanut joka päivä aurinko ja lämmintä on ollut yleensä n. +15. Aurinko ja lämpö tuntuu tosi hyvältä. Kylmä ja pimeä ei oikeen ikinä ollut mun juttu. Tai no onko se oikeastaan kenenkään??Ensimmäiset viikot on menneet todella nopeasti. Tuntuu, että kellosta loppuu tunnit. Ollaan saatu aikaseksi hankkia mulle oma sosiaaliturvatunnus ja pankkikortti!! Tuntuu hullulta alkaa hankkimaan kaikkia alusta. Toisaalta se on hauskaakin. Aloittaa kaikki täysin alusta, vaikka kaikki oli meillä Suomessa todella hyvin. Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia Utahin ajokortti. Saa nähä mitä ne sanovat kun Sini aka paras naisautoilija pääsee rattiin.

Selvennys vielä kaikille, että minä olen nyt sitten kotiäitinä ainakin tämän vuoden. Michael tekee töitä nettikaupan kanssa ja tekee myös tarjoilijan hommia. Minä autan häntä parhaani mukaan. Vapaa-aikana meillä on tarkoitus ulkoilla mahdollisimman paljon ja viettää aikaa perheenä ja viettää aikaa myös kavereiden kanssa.

Itselleni olen ottanut tavoitteeksi tänä vuonna ihan pelkästään sopeutumisen uuteen elin ympäristöön. Muutos on kumminkin melko suuri! Kieli tuntuu vielä hieman takkuilevan, mutta päivä päivältä se hieman helpottuu. Olen sitä sorttia, että kun innostun oikein kunnolla selittämään niin kieli menee solmuun enkä saa sanaa suusta. Voi niitä raukkoja, jotka joutuu ottamaan minusta selvää :D Haluaisin myös oppia kokkaamaan. Olen siinä nimittäin todella kokematon(kiitos äidin todella hyvän huolenpidon ja sen jälkeen halvan kouluruoan). Olisi ihana osata valmistaa omalle perheelle kaikkea hyvää. Niin ja yksi tärkeä juttu: ZUMBA!! Vuosi sitten kun olimme häämatkalla täällä niin kävin muutaman kerran zumbassa ja sekosin täysin! Se on niin mun tyyppinen liikuntamuoto ettei mitään. Tuntikin lähimmäisessä kuntosalilla maksaa vain 4dollaria, joten en malta odottaa, että pääsen taas tanssimaan(ei tee pahaa päästä näistä vauvakiloista eroon).

Voisi sanoa, että uudet tuulet puhaltaa. Katsotaan mihin se Helskeiden perheen vie :)