Uusi kotikaupunkini!

Lupaamani uuden kotikaupungin, St. Georgen esittely alkakoot!!
Ihan aluksi voisin kertoa oman mielipiteeni STG:sta. En olisi uskonut, että on olemassa punaista kiveä. Sitä on täällä joka paikassa ja paljon! En olisi uskonut, että on olemassa paikkaa, jossa paistaa aurinko melkeen joka päivä. Se onkin yksi syy miksi todella pidän stg:stä. Täällä on nyt helmikuussa päivittäin noin +17 lämmintä. Olen aina ollut todella kylmän arka, joten lämminkään ei ole haitaksi. Kevättä kohden lämpötila alkaa nousemaan ja kesällä täällä voi olla jopa noin +45. Täällä onneksi on joka paikassa ilmastointi. Saa nähdä alkaako kuumuus ahdistaa.

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja kohteliaita. Aina saa apua ja ihmiset ovat ihmeissään kun kerron, että mistäpäin maailmaa tämä tyttö on tänne tullut. Itseäni välillä ahdistaa englannin puhuminen. On paljon asioita mitä haluaisin selittää, mutta kieli ei vain käänny suussa. Joskus olen niin innoissani kertomassa asioita, että heitän suomea lauseisiin. Onneksi minulla on Michael, joka tarvittaessa kääntää sen mitä haluan kertoa. Toisaalta tykkään mennä esimerkiksi yksin asioilla, jolloinka minun pitää yksin selviytyä. Tällaisissa tilanteissa oma kielitaito kehittyy parhaiten. Olen huomannut senkin, että minulla on ns. hyviä ja huonoja puhumispäiviä. Pitää vaan muistaa hiljentää tahtia ja rauhassa kertoa asiat. Mutta aksenttini huomataan ja monesti ihmiset kysyy, että mistäpäin olet, koska sinulla on tuollainen aksentti.

Mutta sitten itse kuviin...

Olen aloittanut aamulenkkeilyn aina kuin suinkaan ehdin. Tässä on hieman kuvaa minkälaisissa maisemissa käyn lenkillä. Kuva on otettu meidän kodin läheltä. Asumme tämän kadun varrella. Olen todella rakastunut vuoriin!! En ole edes aiemmin osannut ajatella moista asiaa, mutta nykyään nautin vuorien katsomisesta.

Niin kuin kuvista näkyy niin täällä on todella paljon punaista kiveä!! Nämä kuvat on otettu ihan kaupungin vierestä. Täällä on hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja täällä on useita pieniä ulkoilureittejä. Niiden varrelta löytyy useasti levähdyspaikkoja, joissa pystyy esimerkiksi valmistamaan ruokaa. STG:tä kutsutaan Dixie, koska se tarkoittaa etelää ja tämä kaupunki on Utahin osavaltion eteläisin. STG on hieman kauempana muista Utahin kaupungeista.

Kaupungista löytyy useista eri puistoja. Puistoista usein löytyy paljon nurmikkoa, pelikenttiä, lasten leikkialue ja ruokailupaikka, missä voi myös valmistaa ruokaa. Puistot ovat suosittuja ja niihin mennään viettämään aikaa esimerkiksi synttäreiden merkeissä tai ihan muuten vaan.

STG:stä löytyy mitä kauniimpi Myöhempien Aikojen Pyhien Kirkon Temppeli!! Temppeli on rakennettu vuonna 1877. Iltaisin temppeli valaistaa ja se on todella upean näköinen. Temppelin ympärille on pikku hiljaa rakennettu itse stg:n kaupunki. 

Kaupunki on minun mielestä juuri sopivan kokoinen. Asukasluvulta se on hieman Oulua isompi. STG on levittäytynyt hyvin leveälle alueelle. Minulla on melkoisesti opeteltavaa, että opin että missä on mikäkin. Me asumme Washingtonissa, joka on noin 5milen päässä STG:n keskustasta. Onneksi meidän lähellä on kaikki mitä tarvitaan. Ja autollahan pääsee. Koska nyt on vasta alku kevät niin kasvit ja puut eivät ole vielä kukassa. Ja odotan kyllä eri vuoden aikoja, jotta saan nähdä eron ja valita oman lempi vuodenajan :)

Ja tähän lopuksi voisi vielä lisätä, että siellä koti missä sydän! 

Blogin alta löytyy linkki St. Georgen kaupungin sivulle. 

TERVETULOA CALVININ HUONEESEEN

                     TERVETULOA CALVININ HUONEESEEN


Calvinin huone on nyt vihdoinkin valmis! Minä pystyn jonkin aikaa elämään matkalaukuista, mutta en ole saanut sielunrauhaa ennen kuin Calvinin huone tuli valmiiksi. Kun muutettiin niin meillä oli koko omaisuus 6matkalaukussa. Yksi niistä oli Calvinin. Calvinin laukussa oli vain vaatteita ja muutamia lahjoja mitä hän oli saanut. Elämä on ollut tosi hektistä täällä ja aloin heti päästyämme tänne metsästämään pojalle sopivanlaista sänkyä. Tarvitsin myös lipaston mihin laittaa pojan vaatteet ja vaipanvaihtopöydän. Olen itse varmaan lyhentynyt muutamalla sentillä ja ryhti on kadonnut, koska olen vaihtanut vaippoja ties missä ja minkälaisissa asennoissa. 


Tuntui ettei oikeanlaista sänkyä meinannut millään löytyä kunnes paikallisesta kaupasta löysin juuri sellaisen mitä olin etsinyt. Calvinin sänky on sellaista mallia, joka kasvaa lapsen mukana ja lopulta siitä saa täysikokoisen sängyn rungon. Kaupassa oli myös samaan sarjaan kuuluva hoitopöytä/lipasto. Lipaston päälle tavallaan tulee hoitotaso ja sen saa siitä pois sitten kun sitä ei enää tarvitse. Todella kätevä! Hoitopöydän päältä löytyy kuva Armaksesta(kuva, jonka sain neuvolasta) ja se on Calvinin lempikuva, joten vaatteitten ja vaipan vaihdot menee todella hyvin. Calvinilla heiluu kädet ja jalat vimmatusti ja alkaa kuulumaan vaikka minkälaista ääntelyä kun hän näkee Armaksen. 

Minulla on vielä huoneessa oma laiskanlinna, joka toimii kiikkutuolista. Se siis kiikkuu!! Siinä syötän pojan ja vietän muuten aikaa. Calvin pitää todella paljon hänen huoneestaan ja niin minäkin! Calvin on siis nyt muutaman päivän nukkunut ihka omassa sängyssä. Seuraavaksi olisi hakusessa hyvä yölamppu. Näin kerran kaupassa sellaisen suloisen kilpikonnan, jonka kilvessä oli tähtikuvioisia reikiä ja sieltä tuli valoa. Ehkäpä se joka päivä käydään se hakemassa pojalle. Muutto toiselle mantereelle on myös siinä mielessä haastava, koska meidän pitää hankkia ihan kaikki. Täällä on onneksi yksi tosi hyvä kauppa nimeltä kid to kid, josta saa käytettyjä lastentarvikkeita ja vaatteita tosi halvalla. Ostettiin sieltä esim. keinu, jossa Calvin joka päivä keinuu.

Calvin jo 2kuukautta!!

Calvin on tanaan jo 2 kuukautta vanha. Ihan hullua!! Aika menee niin nopeaa ja tuntuu, etta han on aina ollut taalla. Han kasvaa ja kehittyy tosi hurjaa vauhtia. Han on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ILOINEN. Han hymyilee todella paljon ja hanella on ihana hymykuoppa, joka on peritty minun aidilta. Michael sanoo, etta Calvin reagoi asioihin nollasta prosentista sataan, ettei ole mitaan valimuotoa esim. han on super iloinen ja hetken paasta saattaa itkea taysilla. Taman han on vissiin perinyt minulta, koska olen kuullut joskus Michael sanovan minusta samoin :D Viela ei olla kayty taalla laakarissa, mutta Calvin kasvaa hurjaa tahtia. Minusta tuntuu, etta han on hurjan pitka ikaisekseen. Hanesta on selvasti tulossa koripalloilija! Niin ja hanelle on pitkat sormet, joten pienta pianistia naen hanessa. Calvinilla on punaista tukassaan. Mistakohan se on peraisin??

                                                        L = Love, Rakkautta kaikille!!

                                                         Kylpyminen on hauskaa

Paivat meilla menee todella nopeaa! Aamulla kun herataan niin Calvin tykkaa leikkia leikkimatolla tai sitten vaan seurustellaan. Han rupeaa kovasti juttelemaan, jos hanelle puhuu.Meilla ei kylla tylsaa paivaa loydy. Paivalla yleensa kaydaan lenkilla tai kaupungilla asioilla. Calvinilla on muutama lelu, joita han jaksaa yha uudestaan ihmetella ja ihastella. Han on hyvin tarkka. Meilla on pehmea Nalle Puh kirja ja han on aina yhta hymya kun nakee Nalle Puhin. Silloin kun minulla on jotain tekemista niin Calvin paasee keinuun, jossa han viihtyy hyvin ja ottaa joskus myos nokosia siina. Paivat on taynna ruokailua ja vaipan vaihtoa. Amerikkaan muuton jalkeen hanen posket ovat alkaneet pyoristya ja jalkoihin on alkanut ilmestymaan jalkamakkarat :D

Calvin ikavoi Suomesta kovasti mummoja ja pappoja, isomummoa ja isopappaa, enoja, setia ja tatia. Iida-Maija serkkua ja Tiinaa.

                                               Valilla pitaa hetki levahtaa, etta taas jaksaa

                                                      Calvin lahdossa kirkkoon, aina yhta hienona

Muutto Amerikkaan

Jos joku ei tiennyt niin meidän perheellä on ollut suunnitelmana muuttaa Amerikkaan. Itsekin en ole täysin uskonut siihen ennen kuin liput ostettiin. Silloin meidän suunnitelmista tuli täysin totta. Olen aina ollut vähän sitä sorttia, että minun pitää saada oikeasti nähdä asioiden taphtuvan ennen kuin uskon niiden oikeasti tapahtuvan. Saatiin mahtava diili Helsingistä Las Vegasiin. Matka meni todella hyvin ja Calvin oli kuin unelma. Ei turhia itkemisiä. Kamalinta matkassa oli kun lensimme ensimmäisen etapin Helsingistä Saksaan. Kone oli melkein täynnä suomalaisia humalassa olevia keski-ikäisiä miehiä. Siinä vaiheessa hävetti olla suomalainen. Kaikki vaihdot meni todella sujuvasti ja lahjaksi saatu kantoreppu oli todella kätevä. Calvin matkusti tyytyväisenä maman rinnalla ja mama sai kädet vapaaksi. Sitä todella tarvitsinkin, koska meillä oli mukana kuusi isoa (+20kg) matkalaukkua. Vietimmä kaksi ensimmäistä päivää Las Vegasissa, koska poikien piti hoitaa siellä työ asioita. Sieltä suuntasimme Salt Lake Cityyn, jossa pojat jatkoivat työ juttuja.  Lopulta päästiin St. Georgeen uuteen kotikaupunkiimme.

Täällä on paistanut joka päivä aurinko ja lämmintä on ollut yleensä n. +15. Aurinko ja lämpö tuntuu tosi hyvältä. Kylmä ja pimeä ei oikeen ikinä ollut mun juttu. Tai no onko se oikeastaan kenenkään??Ensimmäiset viikot on menneet todella nopeasti. Tuntuu, että kellosta loppuu tunnit. Ollaan saatu aikaseksi hankkia mulle oma sosiaaliturvatunnus ja pankkikortti!! Tuntuu hullulta alkaa hankkimaan kaikkia alusta. Toisaalta se on hauskaakin. Aloittaa kaikki täysin alusta, vaikka kaikki oli meillä Suomessa todella hyvin. Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia Utahin ajokortti. Saa nähä mitä ne sanovat kun Sini aka paras naisautoilija pääsee rattiin.

Selvennys vielä kaikille, että minä olen nyt sitten kotiäitinä ainakin tämän vuoden. Michael tekee töitä nettikaupan kanssa ja tekee myös tarjoilijan hommia. Minä autan häntä parhaani mukaan. Vapaa-aikana meillä on tarkoitus ulkoilla mahdollisimman paljon ja viettää aikaa perheenä ja viettää aikaa myös kavereiden kanssa.

Itselleni olen ottanut tavoitteeksi tänä vuonna ihan pelkästään sopeutumisen uuteen elin ympäristöön. Muutos on kumminkin melko suuri! Kieli tuntuu vielä hieman takkuilevan, mutta päivä päivältä se hieman helpottuu. Olen sitä sorttia, että kun innostun oikein kunnolla selittämään niin kieli menee solmuun enkä saa sanaa suusta. Voi niitä raukkoja, jotka joutuu ottamaan minusta selvää :D Haluaisin myös oppia kokkaamaan. Olen siinä nimittäin todella kokematon(kiitos äidin todella hyvän huolenpidon ja sen jälkeen halvan kouluruoan). Olisi ihana osata valmistaa omalle perheelle kaikkea hyvää. Niin ja yksi tärkeä juttu: ZUMBA!! Vuosi sitten kun olimme häämatkalla täällä niin kävin muutaman kerran zumbassa ja sekosin täysin! Se on niin mun tyyppinen liikuntamuoto ettei mitään. Tuntikin lähimmäisessä kuntosalilla maksaa vain 4dollaria, joten en malta odottaa, että pääsen taas tanssimaan(ei tee pahaa päästä näistä vauvakiloista eroon).

Voisi sanoa, että uudet tuulet puhaltaa. Katsotaan mihin se Helskeiden perheen vie :)

Nimenantotilaisuus

15.1.2011 Meidän pieni poika sai nimeksi CALVIN KULLERVO HELSKE. Nimenantotilaisuus sujui todella hyvin ja oli todella mukava jakaa se hieno hetki kaikkien läheisten ihmisten kanssa. Hieman mietitytti millä päällä poika on nimenannon aikanan. En alkanut ottamaan mitään riskejä vaan syötin pojan ihan tyrmään ja hän oli hyvin tyytyväisen koko juhlan ajan.  Nimen valinnasta sen verran, että vietimme useita tunteja etsien sopivaa nimeä. Tämä oli varmasti kaikkein vaikein osa mitä lapsen tekoon tulee :D Michael sai valita toisen nimen, joka kulkee heillä suvussa. Minä ihastuin Calvin nimeen ja ehdotin sitä Michaelille ja hän suostui. Nimi sopii minusta täydellisesti meidän pienelle aurinkoiselle pojalle. Vähän jännitettiin miten nimi muokkautuu ihmisten suussa, mutta hyvin on oikea nimi pysynyt ja tyhmiltä lempinimiltä on vältytty. Suuri kiitos vielä omalle äidille ja anopille siitä suuresta työstä mitä he tekivät, että nimenantotilaisuus olisi täydellinen.