Long time, No see:)

Toukokuu on jo pitkalla. Oli Aitienpaiva. Kai olen jotain tehnyt oikein tai sitten Michaelilla on jotain omatunnon paalla kun sain aitienpaiva lahjaksi ison kori kaikkea hemmottelutavaraa. Minulla on kylla sitten ihana mies. Han tietaa mita mina tarvitsen. Appiukko tuli kaymaan Suomesta, joten elama oli melkosta menoa. Sitten se lahti Michael mukanaan Suomeen painaan duunia Oulun eramessuille. Minulla on sitten maailman ahkerin mies. Han tekee kaikkensa perheensa eteen. Nyt olenkin jo niin ikavissani, etta han saisi jo tulla nopeasti kotiin. Rakastan meidan pienen perheen arkea! (Jos joku ei ole viela huomannut, niin kirjoittelen taalla poytakoneella, jossa ei ole a ja o:ta, joten tekstin lukeminen saattaa olla hieman outoa :D). No nyt kun Michael on pois niin olen voinut tilata Netflixin kautta kaikkia ihania homppaleffoja ja voi mahoton... JUSTIN BIEBER - NEVER SAY NEVER, STOLE MY HEART! Han on aivan uskomattoman lahjakas poika! Suosittelen tata leffaa ihan kaiken ikaisille. Siina on paljon enemman sanomaa, kuin voisi uskoa. 

Kavin kampaajalla toissa paivana ja voi, etta han teki hyvaa tyota. Astuin sisaan liikkeeseen ja taytin yhden paperin, jonka he pyysivat. Vein sen tiskille ja mies tiskilla sanoi, etta tannepain. Mina ihan saikahdin, etta mitah. Noh (nykyisin hiljaisena ja ujona Suomalaisena) mina seurasin kiltisti perassa. Minun kampaajani ovat aina olleet naisia. Mina sitten selittelin mita haluaisin ja han kasitti kaiken juuri oikein. Siina han sitten taikoi minun hiuksistani aivan ihanat! Hauskinta, etta te varmaan nyt kuvitteletta, etta han on sellainen feminiininen, MUTTA eipa ollukkaan. Naytti enemman sellaiselta vapaaottelijalta.Varjasin siis hiukset ja annoin hanelle vapaat kadet leikata hiukset. Tassa hieman kuvaa lopputuloksesta. Pahoittelen huono kuvalaatua.

Noh selvastikkin jotakin tapahtui kampaajan jalkeen. Tiedatteko kun lapsen saannin jalkeen tuntuu, etta hyi kun on iso ja ruma. Sitten kun kannat viela turvakaukaloa, niin varmasti kaikki miespuoliset valttaa katsomassa, vaikka olisivatkin ennen saattaneet katsoa. Noh nyt kun olin kaupassa valitsemassa vesimeloa ja koitin koputella ja kuunnella kuulostavatko ne hyvalta. Niin heti jostakin viereenki singahti poika ja kyseli tarvisinko apua hyvan vesimelonin hankinnassa. Noh annoin hanen auttaa ja sen jalkeen han sitten jatkoi matkaansa. Menin toiselle hedelmahyllylle valitsemaan Cantalopea ja taas jostakin singahti poika ja kyseli tarvitsenko apua. Eli selvastikki uudella tukallani oli jotakin vaikutusta asiaan. Ja viela meikkiosastolla nainen kyseli mielipidetta, koska olen vaaleahiuksinen. MELKONEN TUKKA MULLA, VAI MITA :D 

Calvin taas kasvaa ja vissiin daddyn lahto Suomeen vaikutti meidan poikaan silla tavalla, etta poika lopetti nukkumasta oisin. Calvin heraa vahan valia ja rupee itkemaan jos lasken hanet takaisin sankyynsa. Joten yot meilla menee miten sattuu ja sitten kun aamu koittaa, niin nain makeasti han nukkuu maman vieressa.

Calvinilla oli taman kuun alussa laakari aika. Taas saatiin hirmusesti rokotteita, mutta ei ollu poika moksiskaan. Pienen kyyneleen pyoraytti, etta saisi enemman huomiota mamalta ja daddylta. 

Calvin 5kk, 8200g, 71cm.

 

 Calvin on jo niin iso poika, etta istuu niin kuin iso pojat rattaissa. On hanellakin mukavampi katsella mita edessa tapahtuu kuin pelkkia maman kasvoja. Niin kuin kuvasta nakyy niin voiko olla kivempaa kun miltein joka paivaiset vaunulenkit uudesta kuvakulmasta.

Minun tarina

Haluaisin hieman kertoa minusta sellaista, mitä kaikki eivät välttämättä minusta tiedä. Siitä on nyt melkein kaksi vuotta kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen eli mormoni. Kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät minun kääntyneen ja ole erittäin onnekas, että kaikki ovat tukeneet minua päätöksessäni. En ole ehkä aiemmin ollut tarpeeksi rohkea kertoakseni tästä hienosta asiasta mikä minulle on tapahtunut, mutta nyt olen tarpeeksi rohkea ja vahva tekemään sen.

Voisin sanoa, että kaikki alkoi siitä kun tapasin Michaelin Joulukuussa 2008. Hän on ollut aina jäsen ja tietenkin häneen tutustuttani sain kysellä hänestä ja esimerkiksi uskonnosta mihin hän kuuluu. Se oli minun ensi kosketus. Michael ei oikeastaan ikinä itse kertonut uskonnosta, vaan vastaili kysymyksiini. Michael omalla rohkeudella herätti mielenkiintoa minussa. Suomessa suurin osa väestöstä on luterilaisia, joten eri uskontokunnat ovat heti uskovaisia. Jos minulta joku kysyy olenko uskovainen, vastaan heti että en, koska minusta sana uskovainen tarkoittaa, jotenki hihhulia.

Michaelin vanhempien luona oli jotakin erikoista, mutta en oikein osannut selittää mikä se oli. Siellä oli vain hyvä ja turvallinen olla. Halusin hieman selvittää asioita, joten pyysin lähetyssaarnaajia kertomaan minulle enemmän uskonnosta. Pidin heti alussa tärkeänä, että Michael ei ollut mukana, koska halusin tehdä tämän kaiken yksin ja kokea miltä se minusta tuntuu. Olin jo tuolloin ihastunut Michaeliin, joten pelkäsin, että nämä tunteet vaikuttavat ajatuksiini. Lähetyssaarnaajat kävivät luonani kerran viikossa, jolloin juttelimme heidän uskonnostaan ja kaikesta siihen liittyvästä. Aloin lukemaan mormonin kirjaa. On vaikea kuvailla tunteita, mitä kirjan lukeminen herätti. Tiesin vain sydämmessäni sen kaiken olevan totta. Palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen ja tiesin, että haluan mennä kasteelle. Lopullinen niitti päätökseeni oli kun yksi kirkon jäsen kertoi, että jos tuntuu kuukauden päästä ettei kiinnosta niin lähetä vaikka kirje, että eroat kirkosta ja sinua ei tule sen jälkeen kukaan ahdistelemaan. Tiesin vain, että nyt on minun vuoroni ottaa askel elämässäni eteenpäin, joka on varmasti hieman erilainen kuin yleensä. Vähän kuin askel tuntemattomaan. On paljon asioita, mitä opin vielä tänäkin päivänä ja silloin piti vain olla rohkea ja ottaa se askel. Enkä ole päivääkään katunut. Olen hyvin onnekas ja saan olla todella kiitollinen, että olen löytänyt uskontoni. On helpottavaa tietää mistä on tullut ja mihin on menossa. Kaikella on joku tarkoitus. Meillä on valinnan vapaus ja itse teemme päätöksemme ja kärsimme seuraukset. Rakastan sitä tunnetta, minkä uskontoni tuo minulle. Minulla on vain lämmin ja turvallinen olo.

Minä en tuomitse ketään ja minä myös toivon, ettei kukaan tuomitse minua. Minulla on syyni miksi en ole kaikille kertonut kääntymyksestäni. Suurin syy on siihen, että haluan ihmisten näkevän, että olen ihan sama ihminen kuin ennenkin. Olen ehkä hieman kypsempi kuin aiemmin, mutta en ole mikään hihhuli. Jos joku haluaa minulta kysyä jotakin, niin olen valmis vastaamaan. Toivottavasti osasin edes hieman kertoa tätä minun tarinaa. Voi hyvinkin olla, että näillä kirjottajan taidoilla teksti on epäselvää :D

Suomessa kirkon jäseniä on noin 5000. Ympäri maailmaa kirkon jäseniä on yli 14miljoonaa. Jos nyt vain oikein muistan nuo lukemat.

http://www.mormonit.fi/
http://mormonit.fi/tietoja-kirkosta/mormonin-kirja-voimanlaehteenae.html