Jos joku ei tiennyt niin meidän perheellä on ollut suunnitelmana muuttaa Amerikkaan. Itsekin en ole täysin uskonut siihen ennen kuin liput ostettiin. Silloin meidän suunnitelmista tuli täysin totta. Olen aina ollut vähän sitä sorttia, että minun pitää saada oikeasti nähdä asioiden taphtuvan ennen kuin uskon niiden oikeasti tapahtuvan. Saatiin mahtava diili Helsingistä Las Vegasiin. Matka meni todella hyvin ja Calvin oli kuin unelma. Ei turhia itkemisiä. Kamalinta matkassa oli kun lensimme ensimmäisen etapin Helsingistä Saksaan. Kone oli melkein täynnä suomalaisia humalassa olevia keski-ikäisiä miehiä. Siinä vaiheessa hävetti olla suomalainen. Kaikki vaihdot meni todella sujuvasti ja lahjaksi saatu kantoreppu oli todella kätevä. Calvin matkusti tyytyväisenä maman rinnalla ja mama sai kädet vapaaksi. Sitä todella tarvitsinkin, koska meillä oli mukana kuusi isoa (+20kg) matkalaukkua. Vietimmä kaksi ensimmäistä päivää Las Vegasissa, koska poikien piti hoitaa siellä työ asioita. Sieltä suuntasimme Salt Lake Cityyn, jossa pojat jatkoivat työ juttuja. Lopulta päästiin St. Georgeen uuteen kotikaupunkiimme.
Täällä on paistanut joka päivä aurinko ja lämmintä on ollut yleensä n. +15. Aurinko ja lämpö tuntuu tosi hyvältä. Kylmä ja pimeä ei oikeen ikinä ollut mun juttu. Tai no onko se oikeastaan kenenkään??Ensimmäiset viikot on menneet todella nopeasti. Tuntuu, että kellosta loppuu tunnit. Ollaan saatu aikaseksi hankkia mulle oma sosiaaliturvatunnus ja pankkikortti!! Tuntuu hullulta alkaa hankkimaan kaikkia alusta. Toisaalta se on hauskaakin. Aloittaa kaikki täysin alusta, vaikka kaikki oli meillä Suomessa todella hyvin. Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia Utahin ajokortti. Saa nähä mitä ne sanovat kun Sini aka paras naisautoilija pääsee rattiin.
Selvennys vielä kaikille, että minä olen nyt sitten kotiäitinä ainakin tämän vuoden. Michael tekee töitä nettikaupan kanssa ja tekee myös tarjoilijan hommia. Minä autan häntä parhaani mukaan. Vapaa-aikana meillä on tarkoitus ulkoilla mahdollisimman paljon ja viettää aikaa perheenä ja viettää aikaa myös kavereiden kanssa.
Itselleni olen ottanut tavoitteeksi tänä vuonna ihan pelkästään sopeutumisen uuteen elin ympäristöön. Muutos on kumminkin melko suuri! Kieli tuntuu vielä hieman takkuilevan, mutta päivä päivältä se hieman helpottuu. Olen sitä sorttia, että kun innostun oikein kunnolla selittämään niin kieli menee solmuun enkä saa sanaa suusta. Voi niitä raukkoja, jotka joutuu ottamaan minusta selvää :D Haluaisin myös oppia kokkaamaan. Olen siinä nimittäin todella kokematon(kiitos äidin todella hyvän huolenpidon ja sen jälkeen halvan kouluruoan). Olisi ihana osata valmistaa omalle perheelle kaikkea hyvää. Niin ja yksi tärkeä juttu: ZUMBA!! Vuosi sitten kun olimme häämatkalla täällä niin kävin muutaman kerran zumbassa ja sekosin täysin! Se on niin mun tyyppinen liikuntamuoto ettei mitään. Tuntikin lähimmäisessä kuntosalilla maksaa vain 4dollaria, joten en malta odottaa, että pääsen taas tanssimaan(ei tee pahaa päästä näistä vauvakiloista eroon).
Voisi sanoa, että uudet tuulet puhaltaa. Katsotaan mihin se Helskeiden perheen vie :)
lauantai 5. helmikuuta 2011
Nimenantotilaisuus
15.1.2011 Meidän pieni poika sai nimeksi CALVIN KULLERVO HELSKE. Nimenantotilaisuus sujui todella hyvin ja oli todella mukava jakaa se hieno hetki kaikkien läheisten ihmisten kanssa. Hieman mietitytti millä päällä poika on nimenannon aikanan. En alkanut ottamaan mitään riskejä vaan syötin pojan ihan tyrmään ja hän oli hyvin tyytyväisen koko juhlan ajan. Nimen valinnasta sen verran, että vietimme useita tunteja etsien sopivaa nimeä. Tämä oli varmasti kaikkein vaikein osa mitä lapsen tekoon tulee :D Michael sai valita toisen nimen, joka kulkee heillä suvussa. Minä ihastuin Calvin nimeen ja ehdotin sitä Michaelille ja hän suostui. Nimi sopii minusta täydellisesti meidän pienelle aurinkoiselle pojalle. Vähän jännitettiin miten nimi muokkautuu ihmisten suussa, mutta hyvin on oikea nimi pysynyt ja tyhmiltä lempinimiltä on vältytty. Suuri kiitos vielä omalle äidille ja anopille siitä suuresta työstä mitä he tekivät, että nimenantotilaisuus olisi täydellinen.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Pikku Prinssi
"Tunnen erään hyvin pienen, johon ihastunut lienen.
Lähellä kun on tää pieni, valaisee hän elon tieni."
Meidän perheeseen on syntynyt pikku prinssi! Kerrompa teille tarinan tästä pienestä ihmeestä ja sen syntymästä. Pojan laskettu aikahan oli 2.12.2010, mutta itse tähtäsin 29.11, jolloin Michaelilla oli syntymäpäivä. No laskettu aikakin meni ohi ja olo alkoi käydä melko tukalaksi. Lähdettiin viettämään viikonloppua Kemiin ja päätin, että vauva syntyisi Suomen itsenäisyyspäivänä. Siinä sitä sitten istuttiin Timpan ja Tiinan luona katselemassa linnan juhlia, eikä mitään kuulunut. Viikonloppu meni saunoessa ja lumitöitä tehden. Mikään ei tuntunu auttavan, kunnes tiistai aamuna alkoivat säännölliset supistukset. Olin halunnut Kemiin synnyttämään ja kuinkas ollakkaan sinne sitten mentiin. Poika syntyi 8.12.2010 klo 02:05. Ja en halua ihan kaikkia yksityiskohtia tähän kertoa, mutta sen verran voin kertoa, että I-vaihe kesti 16h, II-vaihe 45min ja III-vaihe 10min. Michael oli tukena ja turvana ja selvisi siitä kaikesta todella hyvin. Ilman häntä en olisi pärjännyt.
Poika oli syntyessään 3840g ja 52,5cm. Pojasta on selvästi tulossa koripalloilija tai jenkkufutiksen pelaaja :) Vietin sairaalassa viisi päivää ja pitää antaa suuret kiitokset koko länskän 2C:n henkilökunnalle. He olivat aivan ihania ja auttoivat aina kun apua tarvitsi. Sunnuntaina päästiin kotiin ja nyt nautitaan yhteisestä ajasta! Tähän tilanteeseen löytyy hyvä sana. Rakkautta ilmassa!! Tunne häntä kohtaan on jotain ihan uutta ja mahtavaa.
noin 30minuutin ikäisenä
2tunnin ikäisenä
4päivän ikäisenä
Onnen lapsi omenainen, toukka pieni tuutuvainen,
ihan uudenuutukainen, kotipuussa keinuu
Tilaa:
Kommentit (Atom)