Calvin jo 2kuukautta!!

Calvin on tanaan jo 2 kuukautta vanha. Ihan hullua!! Aika menee niin nopeaa ja tuntuu, etta han on aina ollut taalla. Han kasvaa ja kehittyy tosi hurjaa vauhtia. Han on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ILOINEN. Han hymyilee todella paljon ja hanella on ihana hymykuoppa, joka on peritty minun aidilta. Michael sanoo, etta Calvin reagoi asioihin nollasta prosentista sataan, ettei ole mitaan valimuotoa esim. han on super iloinen ja hetken paasta saattaa itkea taysilla. Taman han on vissiin perinyt minulta, koska olen kuullut joskus Michael sanovan minusta samoin :D Viela ei olla kayty taalla laakarissa, mutta Calvin kasvaa hurjaa tahtia. Minusta tuntuu, etta han on hurjan pitka ikaisekseen. Hanesta on selvasti tulossa koripalloilija! Niin ja hanelle on pitkat sormet, joten pienta pianistia naen hanessa. Calvinilla on punaista tukassaan. Mistakohan se on peraisin??

                                                        L = Love, Rakkautta kaikille!!

                                                         Kylpyminen on hauskaa

Paivat meilla menee todella nopeaa! Aamulla kun herataan niin Calvin tykkaa leikkia leikkimatolla tai sitten vaan seurustellaan. Han rupeaa kovasti juttelemaan, jos hanelle puhuu.Meilla ei kylla tylsaa paivaa loydy. Paivalla yleensa kaydaan lenkilla tai kaupungilla asioilla. Calvinilla on muutama lelu, joita han jaksaa yha uudestaan ihmetella ja ihastella. Han on hyvin tarkka. Meilla on pehmea Nalle Puh kirja ja han on aina yhta hymya kun nakee Nalle Puhin. Silloin kun minulla on jotain tekemista niin Calvin paasee keinuun, jossa han viihtyy hyvin ja ottaa joskus myos nokosia siina. Paivat on taynna ruokailua ja vaipan vaihtoa. Amerikkaan muuton jalkeen hanen posket ovat alkaneet pyoristya ja jalkoihin on alkanut ilmestymaan jalkamakkarat :D

Calvin ikavoi Suomesta kovasti mummoja ja pappoja, isomummoa ja isopappaa, enoja, setia ja tatia. Iida-Maija serkkua ja Tiinaa.

                                               Valilla pitaa hetki levahtaa, etta taas jaksaa

                                                      Calvin lahdossa kirkkoon, aina yhta hienona

Muutto Amerikkaan

Jos joku ei tiennyt niin meidän perheellä on ollut suunnitelmana muuttaa Amerikkaan. Itsekin en ole täysin uskonut siihen ennen kuin liput ostettiin. Silloin meidän suunnitelmista tuli täysin totta. Olen aina ollut vähän sitä sorttia, että minun pitää saada oikeasti nähdä asioiden taphtuvan ennen kuin uskon niiden oikeasti tapahtuvan. Saatiin mahtava diili Helsingistä Las Vegasiin. Matka meni todella hyvin ja Calvin oli kuin unelma. Ei turhia itkemisiä. Kamalinta matkassa oli kun lensimme ensimmäisen etapin Helsingistä Saksaan. Kone oli melkein täynnä suomalaisia humalassa olevia keski-ikäisiä miehiä. Siinä vaiheessa hävetti olla suomalainen. Kaikki vaihdot meni todella sujuvasti ja lahjaksi saatu kantoreppu oli todella kätevä. Calvin matkusti tyytyväisenä maman rinnalla ja mama sai kädet vapaaksi. Sitä todella tarvitsinkin, koska meillä oli mukana kuusi isoa (+20kg) matkalaukkua. Vietimmä kaksi ensimmäistä päivää Las Vegasissa, koska poikien piti hoitaa siellä työ asioita. Sieltä suuntasimme Salt Lake Cityyn, jossa pojat jatkoivat työ juttuja.  Lopulta päästiin St. Georgeen uuteen kotikaupunkiimme.

Täällä on paistanut joka päivä aurinko ja lämmintä on ollut yleensä n. +15. Aurinko ja lämpö tuntuu tosi hyvältä. Kylmä ja pimeä ei oikeen ikinä ollut mun juttu. Tai no onko se oikeastaan kenenkään??Ensimmäiset viikot on menneet todella nopeasti. Tuntuu, että kellosta loppuu tunnit. Ollaan saatu aikaseksi hankkia mulle oma sosiaaliturvatunnus ja pankkikortti!! Tuntuu hullulta alkaa hankkimaan kaikkia alusta. Toisaalta se on hauskaakin. Aloittaa kaikki täysin alusta, vaikka kaikki oli meillä Suomessa todella hyvin. Seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia Utahin ajokortti. Saa nähä mitä ne sanovat kun Sini aka paras naisautoilija pääsee rattiin.

Selvennys vielä kaikille, että minä olen nyt sitten kotiäitinä ainakin tämän vuoden. Michael tekee töitä nettikaupan kanssa ja tekee myös tarjoilijan hommia. Minä autan häntä parhaani mukaan. Vapaa-aikana meillä on tarkoitus ulkoilla mahdollisimman paljon ja viettää aikaa perheenä ja viettää aikaa myös kavereiden kanssa.

Itselleni olen ottanut tavoitteeksi tänä vuonna ihan pelkästään sopeutumisen uuteen elin ympäristöön. Muutos on kumminkin melko suuri! Kieli tuntuu vielä hieman takkuilevan, mutta päivä päivältä se hieman helpottuu. Olen sitä sorttia, että kun innostun oikein kunnolla selittämään niin kieli menee solmuun enkä saa sanaa suusta. Voi niitä raukkoja, jotka joutuu ottamaan minusta selvää :D Haluaisin myös oppia kokkaamaan. Olen siinä nimittäin todella kokematon(kiitos äidin todella hyvän huolenpidon ja sen jälkeen halvan kouluruoan). Olisi ihana osata valmistaa omalle perheelle kaikkea hyvää. Niin ja yksi tärkeä juttu: ZUMBA!! Vuosi sitten kun olimme häämatkalla täällä niin kävin muutaman kerran zumbassa ja sekosin täysin! Se on niin mun tyyppinen liikuntamuoto ettei mitään. Tuntikin lähimmäisessä kuntosalilla maksaa vain 4dollaria, joten en malta odottaa, että pääsen taas tanssimaan(ei tee pahaa päästä näistä vauvakiloista eroon).

Voisi sanoa, että uudet tuulet puhaltaa. Katsotaan mihin se Helskeiden perheen vie :)

Nimenantotilaisuus

15.1.2011 Meidän pieni poika sai nimeksi CALVIN KULLERVO HELSKE. Nimenantotilaisuus sujui todella hyvin ja oli todella mukava jakaa se hieno hetki kaikkien läheisten ihmisten kanssa. Hieman mietitytti millä päällä poika on nimenannon aikanan. En alkanut ottamaan mitään riskejä vaan syötin pojan ihan tyrmään ja hän oli hyvin tyytyväisen koko juhlan ajan.  Nimen valinnasta sen verran, että vietimme useita tunteja etsien sopivaa nimeä. Tämä oli varmasti kaikkein vaikein osa mitä lapsen tekoon tulee :D Michael sai valita toisen nimen, joka kulkee heillä suvussa. Minä ihastuin Calvin nimeen ja ehdotin sitä Michaelille ja hän suostui. Nimi sopii minusta täydellisesti meidän pienelle aurinkoiselle pojalle. Vähän jännitettiin miten nimi muokkautuu ihmisten suussa, mutta hyvin on oikea nimi pysynyt ja tyhmiltä lempinimiltä on vältytty. Suuri kiitos vielä omalle äidille ja anopille siitä suuresta työstä mitä he tekivät, että nimenantotilaisuus olisi täydellinen.