Työpöydän entisöinti

Tarvitsin tietokoneen työntekoa varten, koska kahden ihmisen on vaikea tehdä töitä yhdellä kannettavalla koneella, joten sain vihdoin hankittua koneen itselleni. Sitten pitikin alkaa metsästämään työpöytää, koska keittiönpöytä ei välttämättä ole se paras paikka. Tuli yksi ilta mieleen, että voisin käydä tarkistamassa paikallisen kierrätyskeskuksen, jota kirkkomme pyörittää. 

Siellä ei kumminkaan näyttänyt olevan mitään sopivaa, joten kysäisin yhdeltä työntekijältä työpöytien tilanteesta. Kuinka ollakkaan hän vei minut takahuoneeseen, johon oli nostettu työpöytä varaukseen, mutta sitä ei kukaan ollut kumminkaan noutanut. Pöytä oli juuri täydellinen minulle. Sopivan kokoinen sekä siitä löytyi vielä muutama laatikko. 

Sitten alkoikin minun ensimmäinen entisöinti projekti. Ihan vaan tiedoksi, että olen todella surkeä käsistäni ja tehnyt hyvin vähän käsilläni. No nyt ei auttanut kun uppoutua hetkeksi netin maailmaan ja opettella hieman entisöinnistä. Sormi suussa aloin tekemään tätä projektia ja eihän siitä täydellinen tullut, mutta ensimmäiseksi työksi olen ihan tyytyväinen. 

Tästä lähdettiin

Hiomista

Lisää hiomista

Ja tässä se olisi nyt valmis työ. 

Minun pieni työnurkkaus

Hieman lähempää

Tarkoitustahan oli tehdä pöydästä vanhan näköinen. Maalasinkin halutut kohdat ensin valkoisiksi ja sen jälkeen laitoin tuon tumman maalin päälle. Jostain kumman syystä en ole vielä uskaltanut alkaa hiomaan valkeaksi maalattuja kohtia esiin. Pelkään, että koko työ menee pilalle. Noh katsotaan, jos uskaltaudun piakkoin. Tämä on maalattu spraymaalilla, jota ihmiset käyttää täällä paljon. 

Lopuksi vielä biisi, mitä olen fiilistellyt tänään.

Tässä on nyt hyvä olla

Siitä on nyt hieman yli kolme vuotta, kun sanoimme toisillemme tahdon. Miten aika on mennytkään siivillä. Tuntuu, että näinhän se on aina ollut. Olen hyvin onnekas, että olen löytänyt itselleni kumppanin, joka täydentää minua ja meidän suhdetta. 

Tässä muutama kuva meistä nuorina ja nätteinä 

Tässä on nyt hyvä olla!

Syyskuu 2012

Täällä päässä on nyt otettu itseä niskasta kiinni ja päätetty parantaa tapoja blogin suhteen. Minä aina jotenkin luulin, ettei täällä niin paljon ihmisiä käy lukemassa näitä juttuja, niin jäi kirjoitukset vähemmälle. Huonoja selityksiä! 

Pitkän tauon jälkeen onkin tapahtunu kaikenlaista. Suomessa tuli käytyä kesän alussa. Matka oli kyllä pitkälti työmatka. Nebraskan asioita oli vaan niin paljon tehtävä. Tietenkin yritettiin sitten parhaamme mukaan vierailla sukulaisilla ja nähdä kavereita. Olin ihan yllättynyt miten Calvin jaksoi niin hienosti lennot, aikaeron ja uuden ympäristön. Kova ikävä jäi tietenkin uutta leikkikaveria Iida-Maijaa. Muutaman kerran ovat kaverukset saanu skypetellä. Hassua katsottavaa. Laitoinkin Calvinille kuva albumin, josta voi sitten katsella kaukana asua sukulaisia. Iida-Maijan kuvaa Calvin katseleekin kovasti ja sanoo Iita. 

Meillä oli myös Suomeen vietävänä iloinen yllätys. Ja ehkäpä tämä jo selittää minun kevyet 2h päikkärit ja ainaisen väsymyksen. Calvin on nimittäin saamassa pikkuveljen tammikuun lopussa. Melkonen kaveri sieltä on tulossa kun alkoi jo ihanan aikaisessa vaiheessa potkimaan ja ultrassa viileän rauhallisesti osoitteli käsimerkkejä. Calvin puhaltelee pieruääni mun masuun ja sanoo brother. Että leikkikaveria odotellessa.

Tässä vielä muutama kuva, mitä on tullu tässä otettu. 

Parhaani yritän nyt kirjoitella ja päivitellä tänne kuulumisia. Odottelen jo syksyä tänne. On nimittäin melko kuuma. Lämpöä on vielä parhaimmillaan yli 100f (kaikkia ketä kiinnostaa voi sen kääntää, mitä se on c-asteina) Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuukauden ruokaresepti. Olen aina vähemmän perustanut parsakaalista, kunnes anoppi teki niin hyvää parsakaalikeittoa, etten voinut kieltäytyä. Sen jälkeen olenkin tehnyt sitä about kuukauden päivät itse ja syöny joka päivä esim lounaaksi. Tässä englanin kielinen ohje: kermainen parsakaalikeitto , mitä teen erillä tavalla: lisään veden ja muutaman kananliemi kuution, laitan myös porkkanaa, kiehautan niin kauan, että vihannekset on pehmeitä(mahollisimman lyhyen ajan, että säilyisi kaikki terveellinen paremmin) en tee suurustetta voihin vaan laitan n. 2rkl jauhoja kupilliseen vettä ja vispaan haarukalla sen. Sitten nauhana juoksutan, kiehautan hetken. Lopuksi lisään sitten ruokakermaa. Suosittelen kokeilemaan. Varsinkin kun siellä alkaa viilenemään, niin mikä sen parempaa kun lämmin keitto. Tekstistä varmasti näkee, että olen ihan surkea kokki, mutta harjoitus tekee mestarin. Nimimerkillä 3mustikkapiirakkaa roskiin heittänyt. Vieläkin hirveä himo siihen mustikkapiirakkaan.