Baby Shower

Mulle järjestettiin lauantaina vauvakutsut. Yksi mun ystävistä oli ottanu yhteyden anoppiin ja he päättivät ne yhdessä järjestää. Lauantaina minä tulin kauniisti koristeltuun kotiin, jossa oli myös minun parhaimmat kaverit täältä Amerikasta. Tilanne oli aika hauska, koska melkein kukaan ei tuntenut toisia. Sitä se on kun näin aikuisiällä muuttaa toiselle puolelle maapalloa ja alkaa etsimään uusia kavereita. Voin sanoa, että ei mikään helpoin homma siinä mielessä, että viihdyn myös hyvin omissa oloissa. Olen kumminkin onnekas, että olen saanut tutustua näihin tyttöihin.

Aluksi alotettiin juhlat ihan vaan esittäytymällä, koska monikaan ei tuntenut toisia. Sen jälkeen meillä oli ohjelmassa pieni muotoisia leikkejä esim kakan (suklaan) tunnistaminen vaipasta. Lopuksi nautimme pöydän antimista ja minä availin samalla lahjoja. Täällä on tapana, että lahjat aukaistaan muiden nähden ja jotenkin kun en ole siihen tottunut, niin se on aina minulle jotenkin noloa. En osaa selittää miksi. Vauva sai esimerkiksi keinun, kapalointiliinoja jne. 

Olin kyllä erittäin otettu, että minulle haluttiin järjestää kyseinen juhla. Oli niin mukava nähdä kaikkia kavereita. Jotenkin tuntuu, että kun vauva tulee, niin minä linnottaudun kotiin hetkeksi vaan lasten kanssa. 

Tässä vielä muutama kuva juhlista. 

Olen kyllä niin kiitollinen, että minulle päätettiin järjestää vauvajuhlat. Minulla oli ainakin tosi hauskaa. Pahoittelen turvonnutta olemustani!!

Työpöydän entisöinti

Tarvitsin tietokoneen työntekoa varten, koska kahden ihmisen on vaikea tehdä töitä yhdellä kannettavalla koneella, joten sain vihdoin hankittua koneen itselleni. Sitten pitikin alkaa metsästämään työpöytää, koska keittiönpöytä ei välttämättä ole se paras paikka. Tuli yksi ilta mieleen, että voisin käydä tarkistamassa paikallisen kierrätyskeskuksen, jota kirkkomme pyörittää. 

Siellä ei kumminkaan näyttänyt olevan mitään sopivaa, joten kysäisin yhdeltä työntekijältä työpöytien tilanteesta. Kuinka ollakkaan hän vei minut takahuoneeseen, johon oli nostettu työpöytä varaukseen, mutta sitä ei kukaan ollut kumminkaan noutanut. Pöytä oli juuri täydellinen minulle. Sopivan kokoinen sekä siitä löytyi vielä muutama laatikko. 

Sitten alkoikin minun ensimmäinen entisöinti projekti. Ihan vaan tiedoksi, että olen todella surkeä käsistäni ja tehnyt hyvin vähän käsilläni. No nyt ei auttanut kun uppoutua hetkeksi netin maailmaan ja opettella hieman entisöinnistä. Sormi suussa aloin tekemään tätä projektia ja eihän siitä täydellinen tullut, mutta ensimmäiseksi työksi olen ihan tyytyväinen. 

Tästä lähdettiin

Hiomista

Lisää hiomista

Ja tässä se olisi nyt valmis työ. 

Minun pieni työnurkkaus

Hieman lähempää

Tarkoitustahan oli tehdä pöydästä vanhan näköinen. Maalasinkin halutut kohdat ensin valkoisiksi ja sen jälkeen laitoin tuon tumman maalin päälle. Jostain kumman syystä en ole vielä uskaltanut alkaa hiomaan valkeaksi maalattuja kohtia esiin. Pelkään, että koko työ menee pilalle. Noh katsotaan, jos uskaltaudun piakkoin. Tämä on maalattu spraymaalilla, jota ihmiset käyttää täällä paljon. 

Lopuksi vielä biisi, mitä olen fiilistellyt tänään.

Tässä on nyt hyvä olla

Siitä on nyt hieman yli kolme vuotta, kun sanoimme toisillemme tahdon. Miten aika on mennytkään siivillä. Tuntuu, että näinhän se on aina ollut. Olen hyvin onnekas, että olen löytänyt itselleni kumppanin, joka täydentää minua ja meidän suhdetta. 

Tässä muutama kuva meistä nuorina ja nätteinä 

Tässä on nyt hyvä olla!