Minun tarina

Haluaisin hieman kertoa minusta sellaista, mitä kaikki eivät välttämättä minusta tiedä. Siitä on nyt melkein kaksi vuotta kun minusta tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen eli mormoni. Kaikki minulle läheiset ihmiset tietävät minun kääntyneen ja ole erittäin onnekas, että kaikki ovat tukeneet minua päätöksessäni. En ole ehkä aiemmin ollut tarpeeksi rohkea kertoakseni tästä hienosta asiasta mikä minulle on tapahtunut, mutta nyt olen tarpeeksi rohkea ja vahva tekemään sen.

Voisin sanoa, että kaikki alkoi siitä kun tapasin Michaelin Joulukuussa 2008. Hän on ollut aina jäsen ja tietenkin häneen tutustuttani sain kysellä hänestä ja esimerkiksi uskonnosta mihin hän kuuluu. Se oli minun ensi kosketus. Michael ei oikeastaan ikinä itse kertonut uskonnosta, vaan vastaili kysymyksiini. Michael omalla rohkeudella herätti mielenkiintoa minussa. Suomessa suurin osa väestöstä on luterilaisia, joten eri uskontokunnat ovat heti uskovaisia. Jos minulta joku kysyy olenko uskovainen, vastaan heti että en, koska minusta sana uskovainen tarkoittaa, jotenki hihhulia.

Michaelin vanhempien luona oli jotakin erikoista, mutta en oikein osannut selittää mikä se oli. Siellä oli vain hyvä ja turvallinen olla. Halusin hieman selvittää asioita, joten pyysin lähetyssaarnaajia kertomaan minulle enemmän uskonnosta. Pidin heti alussa tärkeänä, että Michael ei ollut mukana, koska halusin tehdä tämän kaiken yksin ja kokea miltä se minusta tuntuu. Olin jo tuolloin ihastunut Michaeliin, joten pelkäsin, että nämä tunteet vaikuttavat ajatuksiini. Lähetyssaarnaajat kävivät luonani kerran viikossa, jolloin juttelimme heidän uskonnostaan ja kaikesta siihen liittyvästä. Aloin lukemaan mormonin kirjaa. On vaikea kuvailla tunteita, mitä kirjan lukeminen herätti. Tiesin vain sydämmessäni sen kaiken olevan totta. Palaset alkoivat loksahtamaan kohdalleen ja tiesin, että haluan mennä kasteelle. Lopullinen niitti päätökseeni oli kun yksi kirkon jäsen kertoi, että jos tuntuu kuukauden päästä ettei kiinnosta niin lähetä vaikka kirje, että eroat kirkosta ja sinua ei tule sen jälkeen kukaan ahdistelemaan. Tiesin vain, että nyt on minun vuoroni ottaa askel elämässäni eteenpäin, joka on varmasti hieman erilainen kuin yleensä. Vähän kuin askel tuntemattomaan. On paljon asioita, mitä opin vielä tänäkin päivänä ja silloin piti vain olla rohkea ja ottaa se askel. Enkä ole päivääkään katunut. Olen hyvin onnekas ja saan olla todella kiitollinen, että olen löytänyt uskontoni. On helpottavaa tietää mistä on tullut ja mihin on menossa. Kaikella on joku tarkoitus. Meillä on valinnan vapaus ja itse teemme päätöksemme ja kärsimme seuraukset. Rakastan sitä tunnetta, minkä uskontoni tuo minulle. Minulla on vain lämmin ja turvallinen olo.

Minä en tuomitse ketään ja minä myös toivon, ettei kukaan tuomitse minua. Minulla on syyni miksi en ole kaikille kertonut kääntymyksestäni. Suurin syy on siihen, että haluan ihmisten näkevän, että olen ihan sama ihminen kuin ennenkin. Olen ehkä hieman kypsempi kuin aiemmin, mutta en ole mikään hihhuli. Jos joku haluaa minulta kysyä jotakin, niin olen valmis vastaamaan. Toivottavasti osasin edes hieman kertoa tätä minun tarinaa. Voi hyvinkin olla, että näillä kirjottajan taidoilla teksti on epäselvää :D

Suomessa kirkon jäseniä on noin 5000. Ympäri maailmaa kirkon jäseniä on yli 14miljoonaa. Jos nyt vain oikein muistan nuo lukemat.

http://www.mormonit.fi/
http://mormonit.fi/tietoja-kirkosta/mormonin-kirja-voimanlaehteenae.html